Kellojen vesitiiviysmerkintöjä on monia: vesitiivis, vedenkestävä ja vedenpitävä. Lähes jokaisen rannekellon väitetään olevan vesitiivis, mutta mitä sillä oikeastaan edes tarkoitetaan. Tyypillisimmin kellojen vesisuojaus ilmoitetaan ilmakehän paineen mukaan. Tämä ATM -vesitiiviysmerkintätapa on kaikista yleisin tapa ilmoittaa, miten vedenkestävä jokin kello on.
Lukema 10 ATM tarkoittaa sitä, että kellolla on teoreettisesti vesisuojaus 100 metriin asti. Lukemat eivät kuitenkaan aina pidä täysin paikkaansa tosielämässä, koska testit suoritetaan aina laboratorio-olosuhteissa. Tämä aiheuttaa usein turhaa hämmennystä ensikellon ostajien keskuudessa. Vaikka monet uskovat, että 100 metrin vesitiiviys riittää mainiosti sukeltamiseen, ei se kuitenkaan välttämättä sitä aina ole.
Kellot, joiden vesitiiviysluokka on 100 m / 10 ATM riittää juuri ja juuri pintasukeltamiseen, mutta ei sen syvempiin seikkailuihin. Viralliset vesitiiviysluokitukset ovat usein petollisia sen takia, että ne eivät ota huomioon muun muassa käden ja veden liikkeitä, joiden vuoksi kelloon kohdistuva paine kasvaa todella paljon suuremmaksi. Tämän vuoksi kello, jonka vesitiiviysluokka on 100 m ei todellakaan kestäisi upotusta 100 metriä vedenpinnan alle.
Mitkä asiat vaikuttavat kellon vesitiiviyteen?
Kellon vesitiiviyteen vaikuttaa monet muut asiat sen vesitiiviysluvun lisäksi. Vesitiiviys ei ole koskaan kellossa ikuinen ominaisuus, joka yksinkertaisesti johtuu siitä, että kellon tiivisteet vanhentuvat. Vanhentuneet tiivisteet ovat kovia, kuivia ja niihin tulee haurastumia. Siksi tiivisteet voivat pettää vanhassa kellossa, jota ei ole asianmukaisesti huollettu. Usein tiivisteet kuuluu vaihtaa vähintään kymmenen vuoden välein osaavalla kellosepällä, jotta kello pitää vesitiiviytensä moitteettomana.
Toinen asia, joka vaikuttaa kellon vesitiiviyteen on lämpö. Usein monet luulevat, että he voivat huoletta mennä kylpyyn kello kädessä, koska siinä on 500 m vesitiiviys. Usein kuuma kylpy voi olla todella haitallista kelloille, koska silloin sen rungon väliin pääsee vesihöyryä.
Kun kellon sisään alkaa tiivistyä kosteutta sen koneistoon voi alkaa pääsemään vettä, jolloin kello voi pahimmilaan hajota. Siksi kello kädessä ei koskaan tulisi mennä esimerkiksi saunaan tai kuumaan suihkuun. Käytännössä kaikista parasta olisi se, että kello ei ollenkaan altistuisi vedelle, vaikka se olisi miten hyvä sukelluskello.
Kellojen vesitiiviystaulukko
Ei vesisuojattu, ei merkitty
Kello ei saa joutua minkäänlaiseen kosketukseen veden kanssa. Suojattava myös täysin sateelta ja pieniltä roiskeilta. Käytännössä kello ei saa kastua.
3 ATM / 3 Bar / 30 m
Kello on vesisuojattu ja roisketiivis. Kello kestää sadetta, mutta sitä ei saa upottaa veteen. Nimityksestään huolimatta kello ei kestä 30 metriin asti vettä.
5 ATM / 5 bar / 50 m
Rajoitetusti vesitiivis kello. Kello kestää kosteutta, mutta ei uintia.
10 ATM / 10 bar / 100 m
Vesitiivis. Kello kestää uintia ja snorkkelisukellusta, mutta sitä ei voi käyttää laitesukelluksessa.
20 ATM / 20 bar / 200 m
Erikoisvesitiivis kello kestää laitesukeltamista, mutta ei olosuhteissa, joissa käytetään seoskaasuja.
30 ATM / 30 bar / 300 m
Tästä eteenpäin kellot ovat erikoisvesitiiviitä ja soveltuvat syväsukeltamiseen sekä ammattimaiseen sukeltamiseen.
40 ATM / 40 bar / 400 m
50 ATM / 50 bar / 500 m
Summa summarum: en suosittele menemään suihkuun tai uimaan kellon kanssa, jos sen vesitiiviys on alle 100 m ja sukeltamaan, jos vesitiiviys on alle 200 m. Kellojen vesitiiviysmerkinnöistä on kerrottu lisää kellon valintaoppassa.
Kellon vesitiiviys merkintätavat
Vedenpitävyyttä kelloilla voidaan mitata monella eri tavalla riippuen kellon valmistusmaasta. Suurin osa kellojen valmistajista käyttää ATM-taulukkoa, josta on muodostunut kellomaailman standardi, kun kyseessä on kellojen vesitiiviydet. ATM-asteikko käytännössä kertoo sen, kuinka moninkertaista normaalia ilmanpainetta vastaavaa ilmanpainetta kello oikeastaan edes kestää.
ATM-asteikko ei kuitenkaan ole virallinen, vaan sen sijaan käytetään ISO-merkintöjä. Kelloissa viralliset vesitiiviyden ISO-merkinnät ovat ISO-2281 ja ISO-6425. Näissä ISO-merkinnöissä on otettu huomion lisäksi testin pituus, veden lämpötila ja muita olennaisia muuttujia. Näin lopputuloksesta saadaan tarkempi, kuin epämääräisessä ATM-taulukossa, jossa luvut voivat käytännössä tarkoittaa mitä tahansa.
ISO-2281 kello
Jos kellossa lukee, että se on ISO-2281 standardin mukainen se tarkoittaa seuraavia asioita. Kello läpäisee tarkasti ja harkitusti valitut testit joiden mukaan kello kestää riittävästi ilmanpainetta ja vettä. Kun kello on altistunut vedelle sen sisälle ei ole kertynyt kondensoitua vettä. Lisäksi kellon tulee kestää 0,1 metrin veden alla oleminen noin tunnin ajalta.
Liikkuvien osien tulee toimia veden alla ja lisäksi kelloon suoritetaan vesipisaratesti. Vesipisaratestin mukaan kello lämmitetään noin 40 – 45 celsiusasteen lämpötilaan, jonka jälkeen sen kellotauluun pudotetaan vesipisara, jonka lämpötila on 18 – 25 celsiusastetta.
Kellon tulee läpäistä ilmanpainetesti, jonka mukaan kello kestää vähintään 2 baria painetta. Lisäksi kellon pitää kestää 40 asteen vedessä viisi minuuttia, jonka jälkeen pidetään minuutin tauko ja kello upotetaan 20 celsiusasteen veteen viideksi minuutiksi. Sen jälkeen pidetään taas minuutin tauko ja kello menee vielä viideksi minuutiksi 40 celsiusasteen veteen.
ISO-6425 kello
ISO-6425 standardi on ISO-2281:n isoveli. Sen läpäisemiseen kellolta vaaditaan jo todellista vedenkestävyyttä. Varsinkin sukeltajankellot hakevat usein tätä merkintää. Toisaalta monet valmistajat jättävät testit kokonaan väliin, koska ne maksavat usein paljon. Jotta kellojen hintataso pysyy maltillisena testit saatetaan jättää väliin.
Käytännössä testit ovat samanlaiset, kuin ISO-2281 standardissa, mutta niiden vaikeustasoa on nostettu reippaasti. Testeissä käytetään isompia lämpötiloja ja paineita, joista kellojen tulee selvitä mutkitta. Kellon luettavuutta pimeässä kokeillaan, koska se on tärkeä ominaisuus sukeltajalle. Mikäli sukeltaja ei näe riittävän läheltä etäisyydeltä hänen sukeltajankellonsa aikaa hän voi hukkua merenpohjaan, kun happi loppuuu kesken.
Kellon tulee myös kestää magneettikenttien häiriöitä ja pitää riittävä tarkkuus itsessään. Kellon tulee myös kestää suolavettä, koska merivesi koostuu siitä. Myös kellon hihnaa ja ranneketta kokeillaan, koska se ei saa repeytyä halki pienistä kolhuista, joita voi sattua vedenpinnan alla.
Ensimmäisen sukeltajankellon Rolex Submarinerin vesitiiviys oli 100 m. Nykyään Submarinerit tarjoavat 300 m vesitiiviyden, mutta 100 m on varsin tyypillinen lukema varsinkin vanhemmille sukeltajankelloille. Jos haluat sukeltajankellon joka toimii tositoimiin on syytä kääntyä yli 300 m sukeltajankellojen puoleen. Näitä erikoisvesitiivitä kelloja näkee 500 m ja 1000 m luokissa ja ne on suunniteltu ammattimaiseen sukeltamiseen. Kellot kestää seoskaasuja syvällä veden pohjalla, jonka vuoksi ne on loistavia valintoja sukeltajille.
Miksi kellojen vesitiiviys vaihtelee?
Kellon vesitiiviys kertoo paljonko painetta kellon kuoret kestävä optimiolosuhteissa. Siihen ei kannata sokeasti uskoa sen vuoksi, koska kaikki testit on tehty laboratorio-olosuhteissa. Kellojen vesitiiviys ei myöskään ole koskaan ikuista, koska kellon kuoren ja tiivisteiden kunto sekä kellon rakenne vaikuttaa siihen oleellisesti. Ajan kuluessa kellon tiivisteet kuivuvat ja kovettuvat, josta seuraa auttamatta se, että kellon tiivisteet haurastuvat.
Jos on katsomassa kelloa ainoastaan sen vuoksi, että sen kanssa voi sukeltaa tai uida, kannattaa kellon vesitiiviys tarkastuttaa vuosittain ammattilaisella. Myös kellon pohjassa sijaitseva kumitiiviste on syytä uusia aikaajoin. Ammattimaiseen sukeltamiseen varustetut kellot ovat usein varustettu kierrettävällä takakannella ja kierrelukituksella varustetulla kruunulla, jotta kellon vesitiiviys olisi mahdollisimman suuri ja se kestäisi mahdollisimman kovia paineita veden alla.