
Mineraalilasi, safiirilasi, akryylilasi vai safiiripäällystetty mineraalilasi. Kellon lasityyppi vaikuttaa enemmän kuin uskotkaan, jonka vuoksi siihen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Käytännössä lasityyppi vaikuttaa kellon käyttöikään ja siihen tuleeko kello säilymään hyvänä isältä pojalle. Moni usein kuitenkin pohtii, miten lasityypit eroaa toisistaan ja siihen keskitymme tässä artikkelissa.
Rannekellon lasityypit ja kellolasit
Rannekellojen kellolasit voidaan jakaan neljään eri kategoriaan, johon kuuluu akryylilasi, hardlex lasi, mineraalilasi ja safiirilasi. Näiden kaikkien lasilajien lisäksi kelloihin on saatavilla erityisiä pinnoitteita, joilla voidaan vaikuttaa lasin naarmuuntuvuuteen.
Kellolasit eroavat hieman, joten niihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Suosittelen lukemaan myös kellon valintaoppaan, koska siellä on kerrottu lisää kellojen lasityypeistä ja niiden kovuuksista MOH-asteikolla.
Safiirilasi
Safiirilasi on kaikista kestävin lasityyppi. Ennen safiirilasit olivat erittäin arvokkaita, mutta nykyään niiden hinta on saatu alemmaksi sen vuoksi, että safiirilasit ovat nykyään synteettisesti valmistettuja. Safiirilasit ovat erittäin kovia ja läpinäkyviä. Käytännössä synteettinen safiirilasi valmistetaan siten, että alumiinioksidia kiteytetän todella korkeissa lämpötiloissa. Näin synteettinen safiirilasi saa saman kovuuden, kuin luonnollinen safiirikivi.
Kun synteettinen safiiri kuumennettaan se muodostaa tietynlaisen kasan massaa, jota voidaan hioda ainoastaan timanttisahalla. Näin levyt saadaan valmistettua ja kiilotettua laseiksi. Sen vuoksi myös nykyään safiirilasit ovat kalliimpia valmistaa ja siksi niitä näkee usein vain kalleimmissa kelloissa. Joitakin poikkeuksia toki on, mutta yleensä alle 300 euron kelloista ei löydy safiirilasia.
Syy sille, miksi safiirilasi on niin kallista on yksinkertainen. Se on erittäin naarmuuntumatonta ja vaikeaa valmistaa. Oikeat safiirikivet ovat vielä kalliimpia, mutta synteettisen safiirilasin hinta perustuu sen vaikeaan työstettävyyteen.
Teoriassa safiirilasia on mahdollista naarmuttaa vain timantilla, joka tekee siitä erityisen kestävän. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että safiirilasi ei kestä yhtä hyvin kovia iskuja, kuin esimerkiksi mineraalilasi, koska safiirilasi ei jousta yhtä paljon.
Moh-asteikolla safiirilasin ja synteetttisen safiirilasin kovuus on 9. Käytännössä vain timantilla on sitä korkeampi luokitus eli 10. Koska kovin moni ei ole päivittäin tekemisissä puhtaiden timanttien kanssa monet markkinoivat safiirilasit naarmuuntumattomina. Safiirilasi on paras vaihtoehto silloin, kun haluat laadukkaan ja kestävän kellon, joka kestää isältä pojalle.
Hardlex lasi
Hardlex lasi on käytännössä kovuutensa puolesta safiirilasin ja mineraalilasin välissä. Se kestää todella hyvin iskuja ja se ei myöskään naarmunnu yhtä herkästi kuin mineraalilasi. Hardlex lasissa yhdistyy safiirilasin naarmuuntumattomuus ja mineraalilasin joustavuus. Hyvistä puolistaan huolimatta se ei kuitenkaan ole yhtä arvostettu lasityyppi, kuin safiirilasi.
Akryylilasiin verrattuna Hardlex lasi on kovempaa. Sen vuoksi monet ”beater” eli käyttökellot sisältävät usein hardlex lasin. Hardlex lasia käytetään muun muassa monissa japanilaisen Seikon malleissa.
Mineraalilasi
Mineraalilasi valmistetaan laissta ja se on vahvempaa kuin akryyli. Kuitenkin hardlex- ja safiirilasi vie voiton, mitä tulee mineraalilasin naarmuntuvuuteen. Mineraalilaseja on erilaisia ja nykyään niitä on pyritty vahvistamaan erilaisilla toimintamenetelmillä. Näihin kuuluu muun muassa mineraalilasin karaistus, joka tarkoittaa sitä että lasin pinta lämpökaraistaan korkeaan lämpötilaan, jonka avulla lasin kovuus nousee. Tämä vähentää lasin naarmuuntumista ja hajoamista.
Toinen yleinen käsittelytapa on erilaiset kemialliset käsittelyt. Monet kellovalmistajat markkinoivat heidän mineraalilasejaan safiirilasin veroisina, koska ne on käsitelty kemiallisella pinnnalla. Usein pinnat toimivat ja estävät pahimmat naarmut, mutta se pinta tuppaa kulumaan ajan myötä. Yleisesti ottaen mineraalilasiset kellot naarmuuntuvat kun vuosia kuluu, jonka vuoksi se ei ole hyvä lasivaihtoehto, jos haluaa kellon kestävän isältä pojalle. Kellolasit vaihtelee hieman ja mineraalilasi on hyvä keskellä oleva vaihtoehto.
Kolmas käsittelytapa on safiiripinnoitettu mineraalilasi, jossa mineraalilasin päälle lisätään ohut kerros safiirilasia. Tällöin iskunkestävyys nousee huomattavasti. Tämä nostaa pinnan kovuutta ja safiiripinnoite on hankalasti naarmuuntuva.
Akryylilasi
Akryylilasi eli pleksilasi on kaikista heikoin lasityyppi. Sitä ei käytetä nykyään lähes lainkaan, mutta varsinkin vanhat kellot käyttävät sitä pääasiallisena lasityyppinään. Akryylilasi on todella pehmeää ja helposti naarmuuntuvaa. Se oli käytännössä vain väliaikainen ratkaisu, kun kelloja alettiin ensimmäisen kerran valmistaa.
Akryylilasin pehmeydestä johtuen se kuitenkin ottaa hyvin vastaan teräviä iskuja. Isku, josta safiirilasi murtuisi ei luultavasti vahingoittaisi akryylilasia yhtä pahoin. Akryylilasin hyvä puoli on se, että se on mahdollista kiillottaa. Kuitenkin, jos naarmut ovat syviä ei mitään ole tehtävissä. Nykyään akryylilasia käytetään lähinnä lasten rannekelloissa, koska ne ovat edullisia valmistaa.